Ma 19.05 Taas yksi viikonloppu takana

En oikein tiedä mistä aloittaa, on taas sen verran vierähätänyt viimeisestä kirjoituskerrasta ja paljon on tapahtunut tällä välin. Ehkä palaan viime viikon loppuun, jolloin työn saralla tapahtui edistystä. Pääsin vihdoin aloittamaan näytteiden oton ja analysoinnin, tähän mennessä olen kerinnyt analysoida näytteet neljästä paikasta. Tarkkailen juomaveden laatua, ja se on osittautunut hyväksi täällä meidän kylässä. Mukavaa, että nyt tiedän minkä laatuista juomani vesi onJ Työ on helppoa ja ihan mukavaa. Suurimman osan ajasta olen labrassa, mikä on hyvin erilainen kuin mihin Suomessa on tottunut, pieni ja vaatimaton. Hyvä asia on se, että myös tekemäni analyysit on yksinkertaisia ja nopeita. Mutta joo ehkä mun on turha mennä työn yksityiskohtiin se ei varmaan kerro muille mitään. Pääpiirteissään juomaveden, jokiveden ja meriveden laadun tutkimista. Perjantaina lähdin ensimmäiselle näytteiden hakureissulle, ja pääsin elämäni ensimmäistä kertaa moottoripyörän kyytiin, se oli tosi jännä kokemus näin kiemuraisilla teillä ja jylhissä maisemissa!

Kaikki tiet Ikariassa näyttää tältä

Jeeppi ja meidän porukka (Johanna, Teele, Judith ja Jernej)

Pejantai-iltana haettiin vuokra-auto, valittiin maastojeeppi, koska se on paras näillä teillä. Mut laitettiin heti ajamaan tosi huonokuntoista tietä (kai muut halusi testaa mun ajotaidot). Jeeppi oli yllättävän miellyttävä ajaa... takapenkillä sen sijaan ei ollut yhtä miellyttävää, auto oli tarkoitettu neljälle matkustajalle, mutta meitä tietenkin änki sinne viisi. Näin pitkälle ihmiselle takapenkki oli melko tukala kokemus, mutta siitä selvittiin. Lauantaiaamuna suunnattiin saaren 300 vuotta vanhaan metsään. Täällä se on todellinen ihme, varmaan yksi välimeren ainoista metsistä. Minusta se näytti lähinnä puistolta, jossa oli paljon vuohia. Matkalla metsään nähtiin, kun lehmä teurastettiin tien varressa, hullua touhua. Täällä eletään niin eri vuosikymmenellä kuin Suomessa, siellä ei ikinä näkisi mitään vastaavaa.

Ilmeisesti metsän vanhin puu

Metsän jälkeen lähdettiin etsimään kuulemma Ikarian kauneinta rantaa. Hulppeiden maisemien ja serpentiiniteiden jälkeen löydettiin oikea ranta...Ja se kyllä oli puheiden arvoinen! Oltiin kaikki aivan haltioissamme turkoosista laguunista! Hienoin ranta missä olen ollut...

Uinnin ja auringonoton jälkeen nälkä yllätti. Metsästettiin epätoivoisina tavernaa ja vihdoin onnisti. Saatiin mahtavat ruuat, niin kun jo tavaksi on tullut tilattiin paljon leipää, tatzikia, salaatteja, kasviskroketteja, perunoita ja juustopiirakoita. Kaikki yhteisiksi ja siitä sitten jokainen keräilee omalle lautaselle mitä haluaa. Tosi hyvä systeemi, pääsee maistelema

an kaikenlaista. Ruuan kruunasi vanilijajäätelö hillolla. Jatkettiin taas matkaa kohti pää”kaupunkia” (kylä) Agios Kirigosta. Kun saavuttiin kaikki kaupat oli jo kiinni, joten katseltiin vain vähän ympärillemme ja käytiin pankkiautomaatilla (tilaisuutta ei voi jättää käyttämättä, sillä saarella on vain kaksi automaattia). Matka jatkui kohti Farosta, missä käytiin moikkaamassa meritiimiläisiä. Faros oli tosi pieni paikka ja tukikohta siellä on vain talo aivan meren rannalla. Viihdyn kyllä paremmin meidän vehreässä leirissä, joka on vuorten ja metsä kupeessa.

Maisemia matkan varrelta

Kalastaja työssään

Sunnuntaina suunnatiin saaren länsiosaan. Ajeltiin vailla määränpäätä ja katseltiin maisemia. Päivä oli todella kuuma (kuumin tähän asti). Etsittiin kauan sopivaa rantaa, johon pääsisi snorklaamaan. Lopulta löydettiin juuri ja juuri jeepillä mentävä ”tie” jyrkkää rinnettä rantaa kohti. Hetken arvottiin uskalletaanko lähteä koettamaan, sillä jos tie päättyy umpikujaan ei pääse ympäri ja joutuu peruttamaan kokomatkan ylös todella kapeaa serpenttiinitietä. Kuumuden kourissa päätettiin ottaa riski: Jernej (slovenialainen poika) meidän varmin kuski rattiin ja alas. Ja kyllä kannatti... Tällainen yksityisranta löydettin. Hieno paikka snorklata!

Päivä jatkui tavernan ja toisen rannan kautta kotiin. Heitin muut meidän leirille ja lähdin palauttamaan autoa. Onneksi sain kyydin takaisin yhden Archipelagoksen työtekijän skootterin kyydissä. Olin aivan poikki illalla, ihana päästä lämpimään suihkuun ja nukkumaan.

Tänään ei meinannut päästä sängystä ylös. Ajatus maanantaista ja töistä ei tuntunut mukavalle. Päivä meni kuitenkin ihan kivasti ja nyt olen vain siivoillut, syönyt ja kirjoitellut. Niin kuin näkyy tekstiä syntynyt aika paljonJ Ainoa ikävä asia on edelleen aika paha ihottuma, kestänyt jo yli kaksi viikkoa. Johannalla on sama ihottuma, mutta vielä pahempana. Kutisevia näppylöitä on joka paikassa eikä mikään tunnu auttavan, toivotaan ettei jatkuisi koko kolmea kuukautta. Täällä on niin kova tuuli, ettei voi tehdä mitään ja meidän koko asumus jytisee ja heiluu. Hullu slovenialainen lähti valokuvaamaan kahden tunnin kävelymatkan päähän. Niin täällä kyllä kahden tunnin kävelyä pidetään lyhyenä matkana, mutta kuitenkin itse en meinannu lähikauppaan päästä tossa tuulessa.

Huomenna tulee kolme viikkoa täyteen, ei voi kyllä uskoa miten nopeasti aika on menny. Ajatetiin huomenna juhlistaa sitä ja mennä katsomaan euroviisuja läheiseen tavernaan, jos ne nyt oli huomenna. Meillä ei taas netti toimi täällä, niin ollaan ihan pihalla ulkomaailman tapahtumista. Nyt taidan mönkiä makuupussiin lukemaan kirjaa, johan tässä on tekstiä enemmän kuin tarpeeksi.

Toinen viikonloppu takana

Lehmä eksynyt rannalle

Taas on viikonloppu vierähtäny ihan liian nopeesti. Tänä viikonloppuna on ollu tosi hyvä ilma, ja nahka on palanu moneen kertaan:) Lauantaina patikoitiin yhteen Ikarian hienoimmista rannoista (Nas) . Kävely kesti noin kolme tuntia, todella upeat maisemat joen varrella. Laitan muutaman kuvan, vaikka eihän maisema niissä näytä yhtään niin hienolta. Nasin ranta oli ikäänkuin pieni laguuni kallioiden keskellä. Pääsin testaamaan snorklausta ekaa kertaa, onnistui yllättävän hyvin, vaikka merivesi on vielä tosi kylmää. Täällä on paljon hyviä snorklauspaikkoja, vedet kirkkaita ja paljon kaloja (joten kiitos Heidille snorkkelin lainaamisesta). Käytiin myös hyvässä tavernassa syömässä perinteisiä ruokia, aivan taivaallista oli! Illalla meritiimi (4 brittiä) tuli moikkaamaan meitä ja mentiin viettämään iltaa yhden työtekijän kotiin. Koko porukka kasassa.

Maisemaa patikointireissulta

Hieno puu joen varressa, jonka sisään pääsi istumaan.

Nasin ranta

Tänään käytiin tekemässä pienempi patikointireissu koirien kanssa toisen joen varrella. Onnistuin kaatumaan mäessä ja housut repesi polvesta oikeen kunnolla:) täytyy varmaan lähteä pääkaupunkiin vaateostoksille ens viikonloppuna. Nyt vaan koetan lepäillä, paranella palanutta ihoa ja valmistautua tulevaan työviikoon. Saa nähdä miten labratyöt käynnistyy, huomenna pitäisi aloitaa näytteiden otto ja analysointi. Onneksi täällä elämä on niin helppoa, ei tarvi mitään stressata. Elelään vaan hetki kerrallaan, ei tehdä aikatauluja, kaikki vaan tapahtuu, kun on tapahtuakseen. Ihanaa vaihtelua Suomeen verrattuna!

Kirjoittelen taas, nyt kärkkymään illallista!

Ensimmäinen työviikko takana

Miedän kämppä ulkoo ja sisältä:D

Tämä eka työviikko on menny tosi nopeesti, vaikka en ole saanut mitää järkevää aikaan. Lähinnä oon siivoillu labraa ja tutustunut laitteistoihin mitä pitäis käyttää, tänään ehkä pääsee analysoimaan jotain. Tällähetkellä istun labrassa steriloimassa vanhoja bakteerimaljoja. Ärsyttää, kun tääl Kreikassa kaikki tapahtuu niin hitaasti ja yksi asia tehdään kerrallaan eikä yhtään pidemmälle voida suunnitella. No onneks tänään on perjantai! Tänään on taas parempi ilma, viime päivät on ollu viileitä ja pilvisiä, onneks näyttää viikonlopuks paranevan. Vielä ei ole mitään tarkkoja suunnitelmia viikonlopulle, ehkä vuokrataan auto ja lähdetään toiselle puolelle saarta, moikkaamaan meritiimiläisiä ja katosomaan yhtä ikivanhaa metsää. Mutta saa nyt nähdä.
Ihana Blakie!

Olo täällä on kyllä ollut mukavaa, päivät menevät nopeasti, koska kuuteen asti tehdään töitä, sit odotetaan illallista ja mennään nukkuu. Aika paljon ollaan kateltu leffoja ja oon käyny iltasin lenkillä. Toivottavasti jatokossa pääsen enemmän ulos työskentelemään, kunhan ilmat vähän lämpenee. Mut täytyy mennä nyt kokkaa porukalle lounasta, mun vuoro tänään. Kirjoittelen taas viikonloppuna jotain..

Maisemia Ikariasta ja Ateenasta

Lähin ranta

Järvi ainan meidän leirin vieressä

Ateena

6.5.2008, seitsemäs päivä Ikariassa

Jo melkein viikko kulunut saapumisesta, aika on mennyt erittäin nopeasti. Ensimmäinen yö vietettiin Ateenassa ja seuraavana päivänä lähdettiin lautalla Ikariaan. Ateena vaikutti isolta, ruuhkaiselta ja meluisalta kaupungilta.

Läheltä Akropoliskukkulaa

Ateena lautalta

Tiistai-iltana saavuttiin lautalla Ikariaan. Onneksi ensimmäiset viisi päivää oli vapaata niin kerkesi sopeutua ja tutustua ihmisiin. Täällä elämänmeno on niin erilaista ja ihmiset mukavia. Tällähetkellä meidän leirissä on 11 ihmistä, on virolaisia, kreikkalaisia, solovenialainen, britti ja kolme romanialaista, jotka tulivat eilen, eli ei olla enää uusimpia täällä. Mukavaa, että on ihmisiä paljon eri maista. Ryhmähenki on todella hyvä ja ollaan jo käyty viettämässä iltaa yhdessä muutamia kertoja. Meidän leirin lisäksi saaren itäpuolella on meritiimi, jossa on neljä brittiä.

Kuva pihasta

Kämpän treassi

Ikarian maisemat on aivan uskomattomat! Lauantaina käveltiin patikoitiin rantaan hienoa reittiä jokilaaksossa. Ikariassa on paljon jokia ja metsää, sekä vuohia. Meidän leiri sijaitsee aika korkealla keskimaassa, linnuntietä noin 5 km rantaan. Ikariassa on muutenkin niin erilaista, meidän pienessä kylässä (Kastanies) kaikki tietävät toisensa ja taloja sekä autoja ei ikinä lukita ja joka paikaan kuljetaan liftaamalla. Lisäksi saaressä pidetään paljon juhlia, missä on ruokaa, viiniä ja tanssia, Koko saari on kutsuttu juhliin, mekin ollaan osallistuttu muutamiin. Paikallista tanssia täytyy vielä vähän treenata.
Paikalliset Häät

Työt aloitin eilen, mutta tähän menessä olen lähinnä lueskellut tietoa ja miettinyt mitä haluasin tehdä. Päähommani on luultavasti ottaa maa-ja vesinäytteitä ja analysoida niitä. Mutta labrasta on vesiputket rikki, joten en ole vielä päässyt tekemään mitään. Tää kreikan aika hoitaa asioita on vähän erilaista, kaikki edistyy niin hitaasti ja jos sovitaan että puolen päivän aikaan, ni se tarkoitaa joskus kolmen neljän aikaan:) mut toivotaan et sais hommat käyntiin tässä lähiaikoina. Kirjoittelen taas sitten, kun jotain uutta tapahtuu.